lauantai 16. heinäkuuta 2011

Panties, more panties and a closetful of very lousy humor.....toisin sanoen, romanttisten komedioiden menestys Shonen Jumpissa.

Shonen Jumpin toimituksessa, Tokion mulle tuntemattomassa kaupunginosassa, varmaan ollaan lyöty ivallisia vetoja Yasuhiro Kanon juuri äskettäin alkaneen romanttisen komedian, "Kagami no kuni no Harisugawan" menestyksestä lehdessä. Ivallisuuteen on syy, sillä 2000-luvulla romanttiset komediat ovat menestyneet aika huonosti. Niitä on lopetettu kesken ja vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa sarjaa. Joko niitä on nähty jo aivan tarpeeksi tai se iänikuinen "Oho! Upsis! Poika menee varattuun kylpyhuoneeseen ja näkee tytön tissit! Turpaanveto. "Hentai! Baka!! Omae nanka kirai!!" " Ei naurata. Ekat 25 kertaa vielä hymähdytti, sitten alkoi ottaa päähän ja nyt meinaa jo alkaa itkemään kun jok'ikinen ecchi-komedia kierrättää samoja vitsejä. Niin, pojat. Kyllä niillä tytöillä on pikkupöksyjä sekä rintaliivejä! Ei tarvi joka kerta saada jotain kohtausta niitä näkiessään...

   On Jumpissa muutama sarja ihan menestynytkin. Tai ainakaan niitä ei ole lopetettu kesken. Osa niistä pääsi ihan Vizin julkaisulinjalle asti. Pretty face, Ichigo 100%, I's ja.....no, lasketaan nyt mukaan Rosario+Vampirekin, kun on niin samoilla linjoilla noiden toisten kanssa. Totaalinen floppaus taas on seurannut paria lajityypille omistautunutta piirtäjää jo kertaalleen. aiemmin mainitun yasuhiro kanon taikakouluun sijoittuva MxO lopetettiin, kun sarjan sijoitus Jumpin viikottaisessa äänestyksessä oli kuukausia häntäpäässä, sille annettiin revolveri kouraan ja kuutisen viikkoa aikaa pamauttaa loppu koko hommalle. muutamassa viikossa sitten piti kutoa yhteen juonen langanpäät ja keksiä järkevähkö loppu. Jos käsky tuli keskellä pitkää tarinakaarta, paskempi tuuri. Kentaro Yabukin kaksi sarjaa sai teloitustuomion samasta syystä. Animeksi asti päässyt outo pervoilukomedia ufotytöstä, To-Love-Ru. Se kai sai paljonkin ääniä, mutta menetti suosionsa. Ja loppuvuodesta 2009 alkanut Anedoki oli luvattoman kauniisti piirretty, mutta loppui puolisen vuotta alkamisensa jälkeen. 4 kirjaa ehti tulla ulos.

   Kaipa se on myönnettävä, että romanttiset komediat ilman häivähdystäkään toiminnasta, tappeluista tai seikkailusta ei enää pure Japanin nuorisoon. Toivon kuitenkin Kagami no kunin menestyvän paremmin, koska simppelisti pidän siitä. Vielä. 2 lukua takana. Edessä voi olla pohjattoman skeidan suo tai nokkelasti kirjoitetun komedian taivas. Pretty Face ei kuulunut suosikkeihini Kanolta, vaikka sarjan hullu huumori ja räjähtelevä taide vakuuttivatkin meikäläisen.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Yli kakskymppiset Otaku-urokset - Miksi juuri heistä revitään niin sikana stereotypioita ja outoa huumoria?

Tämä juttu EI siis kerro tyttöjen fanituksesta, fujoosheista tai muistakaan ilmiön suosiolla ratsastavista Japani-pissiksistä. Keskitän huomioni jätkä-otakuihin, joita kaikki otaku-sarjat yleensä keskittyvät kuvaamaan ronskilla huumorilla. Toisinsanoen, allekirjoittaneen epäsuora omakuva.


Miten animessa ja mangassa yleensä kuvataan noin 19-30 vuotias miespuolinen otaku? Silmälasit, huono iho, tapauksesta riippuen tavallisen kokoinen tai ronskisti läski. Ylimielinen ja pervo. Riisuu mielessään alasti jokaisen vastaantulevan naaraan, joka omaa edes häviävän pieniä moe-aspekteja. Pelaa garuge- ja hentai-pelejä myöhään yöhön. Rakentaa huoneistaan alttareita jollekin avuttoman näköiselle tytölle(Ayanami, Mikuru, Hazuki.....you name it) ja koristaa ne julisteilla sekä figuureilla. Puhuu narisevalla äänellä ja kieli on täynnä eri termejä ja viittauksia vanhoihin ja jo unohdettuihin animesarjoihin.

 Juuri miespuolisten nörttien fanitus menee niin syvälle ja psykoosin tuolle puolelle, että heille on helppo nauraa. Welcome to the NHKn Satou ja Yamazaki omaavat vain murto-osan ulkoisista tuntomerkeistä, mutta vetävät kaiken muun aivan överiksi. Army-ja mechaotakuja näkee lähinnä mechasarjoissa, päähenkilöiden luokalla(I'm pointing at YOU, Kensuke, you!!). Ja jos itse sarjoihin ei jaksa suoltaa viittauksia, pervohuumoriin on aina helppo turvautua. Huonosti piilotettu porno ja muut alapäävitsit ovat tärkeä osuus otakusarjojen huumorista. sarjan luoja saa pisteitä, jos päähenkilöllä on joku fetissi, mistä saa revittyä kirjaa kohden vähintään 10 kertaa osuvaa läppää.

Animea ja mangaa fanittavat alkavat kuulua nykyisin hahmokaartiin entistäkin enemmän. Viittaukset vanhoihin sarjoihin ja ylipäänsä mangan kliseille nauraminen on helpompaa, kun sellaisesta huumorista vastaa yksi hahmo. Tällöin kaikki outo huumori ja joillekin tuntemattomat viittaukset voidaan ohittaa "Otaku-huumorina", kun tiedetään kyseisen hahmon harrastus. Lucky Starin Konata uppoaa tähän kategoriaan kulmakarvojaan myöten. Jostain syystä Hokuto no Ken on ollut tällaisten viittauksien suosiossa jo pitkään(Etenkin Kenshiron "Omae wa sudeni shindeiru"-punchline kuullaan moneen otteeseen mm. Bleachissa ) ja näitä referenssejä on pudoteltu paitsi puhtaisiin huumorisarjoihin, myös useaan shounen-sarjaan. Ne vain pitää löytää sieltä...

 Jätkä-otakun erottaa gimmoista sukupuolen lisäksi puhdas ylpeys. Yhteisön asettamien paineiden takia moni nuori nainen ei halua julkisesti näyttää fanitustaan ja saattaa suorastaan piilotella ja salata sitä. Monet sällit taas kulkevat rinta rottingilla, kun repussa killuu useita animepinssejä, paidassa virnuilee Haruhi ja kädessä kulkee julkisissa liikennevälineissä jokin mangapokkari. Useammin pokkarin selkämys on niin koholla, että vastakkain istuva näkee sen vaivatta.Kun joku vanhempi herra tai rouva kyselee "Miks sie luet tota väärtepäin?", punastumisen ja paikan vaihdon sijaan seuraa hymyssä suin annettu esitelmä mangasta ja animesta. Esitelmöijä ei huomaa ennen Kontulaa, että yleisö liukeni kalpeana paikalta jo Kulosaaressa.