Jos oikein haluaa sniiduilla mangansa suhteen ja säästellä rahojaan, se on mahdollista ihan laillisin keinoin. Eli netin mangaskannauksia en nyt laske tähän messiin. Sillä yli 7 vuotta ennen Suomen virallista Mangabuumia sitä kamaa sai jo isoimmista kirjastoista. Ja nykyisin voi laskea parhaimmassa tapauksessa parisen viikkoa suomi-Bleachin ilmestymisestä kauppaan siihen että sen saa käsiinsä maksamalla vaan 50 snt varausmaksua(ja tuskin sitäkään jos olet all 18 v. tai aineisto on lastenosaston tavaraa.). Niiiin....ja keskityn nyt tässä lähinnä oman kotiseutuni eli Helsingin, Espoon ja Vantaan valikoimiin. Muusta Suomesta en niin tiiä...
Koko hommahan tavallaan lähtee hankintaehdotuksesta. Joku haluaa jotain mangaa mitä ei vielä ole, tai sit sitä on sillai hullusti osa 7 jossain Espoon sivukirjastossa. Ehdotus menee kaupungin omalle Hankinta- ja luettelointitoimistolle. Siellä sitten aikanaan väsätään listat, joissa on hyväksyttyjä ehdotuksia, jo kirjastoissa olevien mangojen jatko-osia sekä jotain ihan uutta mangaa. Kaikki listat laitetaan joskus loppuviikosta kirjastojen sisäiseen verkkoon, josta ne avataan ja tehdään hankinnat. Ainahan ei tietenkään mangalistaa ole ja joskus se on surkean lyhyt. Olenpa nähnyt listan mangoista, joista on kamala varausjono ja vähän kappaleita. Tällä tavalla kirjasto, jolla kyseisen listan mangoja ei vielä ole, voi helpottaa jonon kulkemista ottamalla mangasta oman kappaleensa kierrätettäväksi kädestä toiseen.
Itse valikoima taas on hioutunut pk-seudulla todella kunnioitusta herättäväksi. Harrastajia on päässyt ja/tai päästetty kirjastoihin ajamaan kaltaistensa asiaa. Sen huomaakin siitä, että näitä henkilöitä työllistävät kirjastot loistavat usein juuri laajalla mangavalikoimallaan. Ja eihän sitä tarvitse täysi otaku olla!! Riittää kun tietää jotain. Monesti sarjakuvaosastoa pyörittää näissä kirjastoissa yksi tyyppi, joka kutakuinkin muistaa tilaamansa mangat ja on lukenutkin sen verran että kykenee olemaan valitsematta lastenosastolle K18-merkittyä yaoita tai hyllyyn sellaista sarjaa osa 10 jota ei ole siellä ensimmäistäkään. En nyt ala kaikkia tässä luettelemaan, mutta tässä muutamia helmiä pk-seudun mangavalikoimasta englanniksi: Bride's story, 20th Century Boys, Nura: Rise of the Yokai Clan, Hetalia, Toradora, Library Wars ja Blue Exorcist. Ja on sitä mangaa suomijulkaisujen lisäks myös ruotsiksi, saksaksi, kiinaksi, venäjäksi ja tietenkin japaniksi.Japaniksi on iahn kivasti etenkin Pasilassa ja Espoon isommissa kirjastoissa.
Entä muu Suomi? No tässä pätee taas korostettuna sama sääntö ku ostettavan mangan kanssa. Mitä ylemmäs lähdet kohti Suomineidon käsivartta, sitä pienempi mahdollisuus on löytää paikallisesta kirjastosta edes suomeksi mitään Dragon Ballia kummempaa. Ja länteen kun läksit, kirjastojen lastenpuolella voi olla ruotsiksi vaikka mitä Nanaa ja XXXHolicia mutta suomeksi vain yksi kuppainen Naruto. Mutta siellä on kirjastovirkailijoiilla paremmat mahdollisuudet mennä itse kauppaan ostamaan yaoit ja muut enkkumangat ja ottaa sitten summa kirjaston kassasta. Hesassa ei tämä onnistu, koska hankinta on täysin ohjattua ja säännösteltyä.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteinen Helmet-aineistojärjestelmä on siitä hyvä, että voit rajata aineistoa genren(jos tiedät oikean hakusanan), kirjaston ja kielen mukaan niin että voit vaikka katsoa mitä enkunkielistä mangaa Tikkurilassa on hyllyssä sillä hetkellä. Tai hakea listan kaikista hankituista kauhusarjoista. Uutuudet näkyvät listoina parin viikon välein ja jos et jaksa kärppänä tähyillä kaikkien mangojen listaa tasaisin väliajoin uutuuksien toivossa, voit tsekata listalta perin viikon aikana hankitutu uutuus-sarjakuvat. Ja toiveitahan otetaan aina ilolla vastaan. Jos siis koet tunteneesi suurta vääryyttä kun Hiroaki Samuran "Ohikkoshia" ei löydy lähikirjastostasi, tee hakutoive ja voit ehkä sada sen kouraasi parinkin kuukauden sijaan. Tai alle tunnissa rikkomalla systerisi säästöpussin ja repimällä vaaditut 13 euroa Fantasiapelien kappaletta varten. Tätä keinoa en kuitenkaan uskalla suositella...
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Panties, more panties and a closetful of very lousy humor.....toisin sanoen, romanttisten komedioiden menestys Shonen Jumpissa.
Shonen Jumpin toimituksessa, Tokion mulle tuntemattomassa kaupunginosassa, varmaan ollaan lyöty ivallisia vetoja Yasuhiro Kanon juuri äskettäin alkaneen romanttisen komedian, "Kagami no kuni no Harisugawan" menestyksestä lehdessä. Ivallisuuteen on syy, sillä 2000-luvulla romanttiset komediat ovat menestyneet aika huonosti. Niitä on lopetettu kesken ja vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa sarjaa. Joko niitä on nähty jo aivan tarpeeksi tai se iänikuinen "Oho! Upsis! Poika menee varattuun kylpyhuoneeseen ja näkee tytön tissit! Turpaanveto. "Hentai! Baka!! Omae nanka kirai!!" " Ei naurata. Ekat 25 kertaa vielä hymähdytti, sitten alkoi ottaa päähän ja nyt meinaa jo alkaa itkemään kun jok'ikinen ecchi-komedia kierrättää samoja vitsejä. Niin, pojat. Kyllä niillä tytöillä on pikkupöksyjä sekä rintaliivejä! Ei tarvi joka kerta saada jotain kohtausta niitä näkiessään...
On Jumpissa muutama sarja ihan menestynytkin. Tai ainakaan niitä ei ole lopetettu kesken. Osa niistä pääsi ihan Vizin julkaisulinjalle asti. Pretty face, Ichigo 100%, I's ja.....no, lasketaan nyt mukaan Rosario+Vampirekin, kun on niin samoilla linjoilla noiden toisten kanssa. Totaalinen floppaus taas on seurannut paria lajityypille omistautunutta piirtäjää jo kertaalleen. aiemmin mainitun yasuhiro kanon taikakouluun sijoittuva MxO lopetettiin, kun sarjan sijoitus Jumpin viikottaisessa äänestyksessä oli kuukausia häntäpäässä, sille annettiin revolveri kouraan ja kuutisen viikkoa aikaa pamauttaa loppu koko hommalle. muutamassa viikossa sitten piti kutoa yhteen juonen langanpäät ja keksiä järkevähkö loppu. Jos käsky tuli keskellä pitkää tarinakaarta, paskempi tuuri. Kentaro Yabukin kaksi sarjaa sai teloitustuomion samasta syystä. Animeksi asti päässyt outo pervoilukomedia ufotytöstä, To-Love-Ru. Se kai sai paljonkin ääniä, mutta menetti suosionsa. Ja loppuvuodesta 2009 alkanut Anedoki oli luvattoman kauniisti piirretty, mutta loppui puolisen vuotta alkamisensa jälkeen. 4 kirjaa ehti tulla ulos.
Kaipa se on myönnettävä, että romanttiset komediat ilman häivähdystäkään toiminnasta, tappeluista tai seikkailusta ei enää pure Japanin nuorisoon. Toivon kuitenkin Kagami no kunin menestyvän paremmin, koska simppelisti pidän siitä. Vielä. 2 lukua takana. Edessä voi olla pohjattoman skeidan suo tai nokkelasti kirjoitetun komedian taivas. Pretty Face ei kuulunut suosikkeihini Kanolta, vaikka sarjan hullu huumori ja räjähtelevä taide vakuuttivatkin meikäläisen.
On Jumpissa muutama sarja ihan menestynytkin. Tai ainakaan niitä ei ole lopetettu kesken. Osa niistä pääsi ihan Vizin julkaisulinjalle asti. Pretty face, Ichigo 100%, I's ja.....no, lasketaan nyt mukaan Rosario+Vampirekin, kun on niin samoilla linjoilla noiden toisten kanssa. Totaalinen floppaus taas on seurannut paria lajityypille omistautunutta piirtäjää jo kertaalleen. aiemmin mainitun yasuhiro kanon taikakouluun sijoittuva MxO lopetettiin, kun sarjan sijoitus Jumpin viikottaisessa äänestyksessä oli kuukausia häntäpäässä, sille annettiin revolveri kouraan ja kuutisen viikkoa aikaa pamauttaa loppu koko hommalle. muutamassa viikossa sitten piti kutoa yhteen juonen langanpäät ja keksiä järkevähkö loppu. Jos käsky tuli keskellä pitkää tarinakaarta, paskempi tuuri. Kentaro Yabukin kaksi sarjaa sai teloitustuomion samasta syystä. Animeksi asti päässyt outo pervoilukomedia ufotytöstä, To-Love-Ru. Se kai sai paljonkin ääniä, mutta menetti suosionsa. Ja loppuvuodesta 2009 alkanut Anedoki oli luvattoman kauniisti piirretty, mutta loppui puolisen vuotta alkamisensa jälkeen. 4 kirjaa ehti tulla ulos.
Kaipa se on myönnettävä, että romanttiset komediat ilman häivähdystäkään toiminnasta, tappeluista tai seikkailusta ei enää pure Japanin nuorisoon. Toivon kuitenkin Kagami no kunin menestyvän paremmin, koska simppelisti pidän siitä. Vielä. 2 lukua takana. Edessä voi olla pohjattoman skeidan suo tai nokkelasti kirjoitetun komedian taivas. Pretty Face ei kuulunut suosikkeihini Kanolta, vaikka sarjan hullu huumori ja räjähtelevä taide vakuuttivatkin meikäläisen.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Yli kakskymppiset Otaku-urokset - Miksi juuri heistä revitään niin sikana stereotypioita ja outoa huumoria?
Tämä juttu EI siis kerro tyttöjen fanituksesta, fujoosheista tai muistakaan ilmiön suosiolla ratsastavista Japani-pissiksistä. Keskitän huomioni jätkä-otakuihin, joita kaikki otaku-sarjat yleensä keskittyvät kuvaamaan ronskilla huumorilla. Toisinsanoen, allekirjoittaneen epäsuora omakuva.
Miten animessa ja mangassa yleensä kuvataan noin 19-30 vuotias miespuolinen otaku? Silmälasit, huono iho, tapauksesta riippuen tavallisen kokoinen tai ronskisti läski. Ylimielinen ja pervo. Riisuu mielessään alasti jokaisen vastaantulevan naaraan, joka omaa edes häviävän pieniä moe-aspekteja. Pelaa garuge- ja hentai-pelejä myöhään yöhön. Rakentaa huoneistaan alttareita jollekin avuttoman näköiselle tytölle(Ayanami, Mikuru, Hazuki.....you name it) ja koristaa ne julisteilla sekä figuureilla. Puhuu narisevalla äänellä ja kieli on täynnä eri termejä ja viittauksia vanhoihin ja jo unohdettuihin animesarjoihin.
Juuri miespuolisten nörttien fanitus menee niin syvälle ja psykoosin tuolle puolelle, että heille on helppo nauraa. Welcome to the NHKn Satou ja Yamazaki omaavat vain murto-osan ulkoisista tuntomerkeistä, mutta vetävät kaiken muun aivan överiksi. Army-ja mechaotakuja näkee lähinnä mechasarjoissa, päähenkilöiden luokalla(I'm pointing at YOU, Kensuke, you!!). Ja jos itse sarjoihin ei jaksa suoltaa viittauksia, pervohuumoriin on aina helppo turvautua. Huonosti piilotettu porno ja muut alapäävitsit ovat tärkeä osuus otakusarjojen huumorista. sarjan luoja saa pisteitä, jos päähenkilöllä on joku fetissi, mistä saa revittyä kirjaa kohden vähintään 10 kertaa osuvaa läppää.
Animea ja mangaa fanittavat alkavat kuulua nykyisin hahmokaartiin entistäkin enemmän. Viittaukset vanhoihin sarjoihin ja ylipäänsä mangan kliseille nauraminen on helpompaa, kun sellaisesta huumorista vastaa yksi hahmo. Tällöin kaikki outo huumori ja joillekin tuntemattomat viittaukset voidaan ohittaa "Otaku-huumorina", kun tiedetään kyseisen hahmon harrastus. Lucky Starin Konata uppoaa tähän kategoriaan kulmakarvojaan myöten. Jostain syystä Hokuto no Ken on ollut tällaisten viittauksien suosiossa jo pitkään(Etenkin Kenshiron "Omae wa sudeni shindeiru"-punchline kuullaan moneen otteeseen mm. Bleachissa ) ja näitä referenssejä on pudoteltu paitsi puhtaisiin huumorisarjoihin, myös useaan shounen-sarjaan. Ne vain pitää löytää sieltä...
Jätkä-otakun erottaa gimmoista sukupuolen lisäksi puhdas ylpeys. Yhteisön asettamien paineiden takia moni nuori nainen ei halua julkisesti näyttää fanitustaan ja saattaa suorastaan piilotella ja salata sitä. Monet sällit taas kulkevat rinta rottingilla, kun repussa killuu useita animepinssejä, paidassa virnuilee Haruhi ja kädessä kulkee julkisissa liikennevälineissä jokin mangapokkari. Useammin pokkarin selkämys on niin koholla, että vastakkain istuva näkee sen vaivatta.Kun joku vanhempi herra tai rouva kyselee "Miks sie luet tota väärtepäin?", punastumisen ja paikan vaihdon sijaan seuraa hymyssä suin annettu esitelmä mangasta ja animesta. Esitelmöijä ei huomaa ennen Kontulaa, että yleisö liukeni kalpeana paikalta jo Kulosaaressa.
Miten animessa ja mangassa yleensä kuvataan noin 19-30 vuotias miespuolinen otaku? Silmälasit, huono iho, tapauksesta riippuen tavallisen kokoinen tai ronskisti läski. Ylimielinen ja pervo. Riisuu mielessään alasti jokaisen vastaantulevan naaraan, joka omaa edes häviävän pieniä moe-aspekteja. Pelaa garuge- ja hentai-pelejä myöhään yöhön. Rakentaa huoneistaan alttareita jollekin avuttoman näköiselle tytölle(Ayanami, Mikuru, Hazuki.....you name it) ja koristaa ne julisteilla sekä figuureilla. Puhuu narisevalla äänellä ja kieli on täynnä eri termejä ja viittauksia vanhoihin ja jo unohdettuihin animesarjoihin.
Juuri miespuolisten nörttien fanitus menee niin syvälle ja psykoosin tuolle puolelle, että heille on helppo nauraa. Welcome to the NHKn Satou ja Yamazaki omaavat vain murto-osan ulkoisista tuntomerkeistä, mutta vetävät kaiken muun aivan överiksi. Army-ja mechaotakuja näkee lähinnä mechasarjoissa, päähenkilöiden luokalla(I'm pointing at YOU, Kensuke, you!!). Ja jos itse sarjoihin ei jaksa suoltaa viittauksia, pervohuumoriin on aina helppo turvautua. Huonosti piilotettu porno ja muut alapäävitsit ovat tärkeä osuus otakusarjojen huumorista. sarjan luoja saa pisteitä, jos päähenkilöllä on joku fetissi, mistä saa revittyä kirjaa kohden vähintään 10 kertaa osuvaa läppää.
Animea ja mangaa fanittavat alkavat kuulua nykyisin hahmokaartiin entistäkin enemmän. Viittaukset vanhoihin sarjoihin ja ylipäänsä mangan kliseille nauraminen on helpompaa, kun sellaisesta huumorista vastaa yksi hahmo. Tällöin kaikki outo huumori ja joillekin tuntemattomat viittaukset voidaan ohittaa "Otaku-huumorina", kun tiedetään kyseisen hahmon harrastus. Lucky Starin Konata uppoaa tähän kategoriaan kulmakarvojaan myöten. Jostain syystä Hokuto no Ken on ollut tällaisten viittauksien suosiossa jo pitkään(Etenkin Kenshiron "Omae wa sudeni shindeiru"-punchline kuullaan moneen otteeseen mm. Bleachissa ) ja näitä referenssejä on pudoteltu paitsi puhtaisiin huumorisarjoihin, myös useaan shounen-sarjaan. Ne vain pitää löytää sieltä...
Jätkä-otakun erottaa gimmoista sukupuolen lisäksi puhdas ylpeys. Yhteisön asettamien paineiden takia moni nuori nainen ei halua julkisesti näyttää fanitustaan ja saattaa suorastaan piilotella ja salata sitä. Monet sällit taas kulkevat rinta rottingilla, kun repussa killuu useita animepinssejä, paidassa virnuilee Haruhi ja kädessä kulkee julkisissa liikennevälineissä jokin mangapokkari. Useammin pokkarin selkämys on niin koholla, että vastakkain istuva näkee sen vaivatta.Kun joku vanhempi herra tai rouva kyselee "Miks sie luet tota väärtepäin?", punastumisen ja paikan vaihdon sijaan seuraa hymyssä suin annettu esitelmä mangasta ja animesta. Esitelmöijä ei huomaa ennen Kontulaa, että yleisö liukeni kalpeana paikalta jo Kulosaaressa.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Mangan jälleenmyynti ja yleinen saantitaso Suomessa...
Näin vuonna 2011 voinee jo rehellisesti lähteä sanomaan että mangaa saa suomen jokaisesta ihmisten asuttamasta kolkasta. Jos pitäjässä ei sijaitse kunnollista kirjakauppaa tai Fantasiapelejä, ruokakaupan tai R-kioskin lehtihyllystä saa ainakin suomenkielisiä sarjoja. Vaikkakin itse kun Kemiössä käyn mökillä(Varsinais-Suomen saaristossa), niin verrattuna pk-seudun valikoimaan pienempien kuntien kaupoissa manga on hyvinkin kortilla. Hesassa taas divareissa on mangaa japaniksi ja ruotsiksi sekä tietenkin enkuksi ja suomeksi. Uutena sitä saa englanniksi Stokkan Akateemisesta keskustassa ja Fantasiapeleistä sekä Fennica Comicsista ja Goodfellowsista. Muualla maassa palvelevat Fantsun liikkeet isoissa kaupungeissa ja paikoittain jotkut isot kirjakaupat myyvät mangaa. Kuopion Lukusoppi on kuulemma vilkaisun arvoinen. Oheistuotteita ja animea muualla suomessa lähinnä paikalliset leffakaupat ja divarit. Julisteita ja sälää myyvät Kukunor Ruoholahdessa ja Urumi Kuopiossa. Omoi skulaa vielä netissä ja Hesassa putiikkinsa näyttää lopettaneen Blippo kampissa ja Ippai Kaisaniemessä. Molemmat edellisistä kyllä myyvät vielä sivujensa kautta.
Jostain syystä mangaa ei vain useissa antikvariaateissa arvosteta. Suomimanga on useille ylemmän keskiluokan kersoille kertalukuinen, eli viikon säilytyksen ja pläräämisen jälkeen se kiikutetaan divariin ja saadaan kuusi euroa maksaneesta La Esperanca BL-skeidasta maksimissaan euro. Tätä he tuskin huomioivat, sillä harrastushan menee luonnollisesti mutsin ja fatsin lompuukista jättäen ikävän loven lämiskään. Juuri tämän takia hyllyt divareissa yleensä pursuilevat suomimangaa ja mikä pahinta: PaunaMedian paskapseudoja!!! Ja koska puljujen omistajat edustavat usein myöhäisen keski-iän ikäluokkaa, mangan tuntemus on nollassa. Kaikki manga on samaa kuonaa hänen silmissään. Siksi jonkun tuodessa englanninkielisiä, maltaita maksaneita Blade of the immortalejaan, reaktio on murahdus ja viittä vaille räkäklimppi silmään. 16 euroa maksanut Blade on sillä hetkellä alle kahden euron arvoinen(pyyntihinta hieman myöhemmin on tietenkin 7 e.).
Mutta kolikossa on kääntöpuolensakin. Joku divariin eksyvä voi saada kahdella tai maksimissaan neljällä eurolla saada uudenveroisen enkku-Hetaliansa. Usein myyjä ei katso lainkaan dollarihintaa, vaan lätkii kaikkiin tasapuolisesti 3 euron tarrat maksettuaan euron jok'ikisestä läpyskästä. Allekirjoittanut on kyseisen hintaan pelastanut hiljatain juuri noita Blade of the immortaleja Itiksen divarista viisi kappaletta. (Vieläkin tulee satunnaisia euforian värähdyksiä sitä päivää muistellessa).
In a nutshell, Helsinkiläiset näyttävät olevan suosiollisimmassa asemassa tarjonna ja hintojen kannalta. Ja seuraavaksi muut isot kaupungit, kuten Tampere, Turku ja Oulu. Un-fucking-fair!!! Anikissa kun kattoo porukan kotikuntia, niin ihmettelee miten sinne porojen ja susien keskellä eksyy mitään InuYashaa ihmeellisempää. Vaikka postihan kulkee aina perämetsissäkin. May Haruhi bless Itella....
Jostain syystä mangaa ei vain useissa antikvariaateissa arvosteta. Suomimanga on useille ylemmän keskiluokan kersoille kertalukuinen, eli viikon säilytyksen ja pläräämisen jälkeen se kiikutetaan divariin ja saadaan kuusi euroa maksaneesta La Esperanca BL-skeidasta maksimissaan euro. Tätä he tuskin huomioivat, sillä harrastushan menee luonnollisesti mutsin ja fatsin lompuukista jättäen ikävän loven lämiskään. Juuri tämän takia hyllyt divareissa yleensä pursuilevat suomimangaa ja mikä pahinta: PaunaMedian paskapseudoja!!! Ja koska puljujen omistajat edustavat usein myöhäisen keski-iän ikäluokkaa, mangan tuntemus on nollassa. Kaikki manga on samaa kuonaa hänen silmissään. Siksi jonkun tuodessa englanninkielisiä, maltaita maksaneita Blade of the immortalejaan, reaktio on murahdus ja viittä vaille räkäklimppi silmään. 16 euroa maksanut Blade on sillä hetkellä alle kahden euron arvoinen(pyyntihinta hieman myöhemmin on tietenkin 7 e.).
Mutta kolikossa on kääntöpuolensakin. Joku divariin eksyvä voi saada kahdella tai maksimissaan neljällä eurolla saada uudenveroisen enkku-Hetaliansa. Usein myyjä ei katso lainkaan dollarihintaa, vaan lätkii kaikkiin tasapuolisesti 3 euron tarrat maksettuaan euron jok'ikisestä läpyskästä. Allekirjoittanut on kyseisen hintaan pelastanut hiljatain juuri noita Blade of the immortaleja Itiksen divarista viisi kappaletta. (Vieläkin tulee satunnaisia euforian värähdyksiä sitä päivää muistellessa).
In a nutshell, Helsinkiläiset näyttävät olevan suosiollisimmassa asemassa tarjonna ja hintojen kannalta. Ja seuraavaksi muut isot kaupungit, kuten Tampere, Turku ja Oulu. Un-fucking-fair!!! Anikissa kun kattoo porukan kotikuntia, niin ihmettelee miten sinne porojen ja susien keskellä eksyy mitään InuYashaa ihmeellisempää. Vaikka postihan kulkee aina perämetsissäkin. May Haruhi bless Itella....
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Kauhumangan perimmäisen totuuden ja laadun jäljillä...
Ensimmäiseksi on kysyttävä, ennenkuin edes lähdemme liikkeelle, mitä on kauhumanga? Moni sarja saa kyseisen leiman aivan väärin perustein. Yuna Kagesakin Karin sisältää kauhua korkeintaan sen verran mitä vampyyreiden hurjista ilmeistä saa revittyä. Record of a Fallen Vampire taas on edellistä toiminnallisempi ja vakavampi sarja, mutta kaikista sen raadoista ja verestä huolimattakaan sitä ei voida lukea kauhuksi. Ja nuoremmille lukijoille(Mille lukijoille? Onko tällä blogilla lukijoitakin mun lisäksi?) kun en halua opettaa karkeaa kieltä, en sano halaistua sanaa Tokyopopin pseudo-kauhuista, kuten Bizenghast ja Doors of Chaos.
Vampyyrit ja haamut sekä yookait luetaan kyllä mukaan moniin aidompiinkin kauhumangoihin, mutta ne eivät yksinään sellaista tee. Monessa näitä olentoja sisältävässä mangassa on toki kauhun elementtejä, mutta se todellinen ja arvostettu japanilainen kauhu on jotain muuta. Niin paljon kuin rakastankin ja arvostankin Nurarihyon no Magoa, sekään ei kaikessa loistavuudessaan ylitä todellisen kauhumangan rajaa.
Toinen virheellinen kriteeri on raakuus ja verisyys. Moni kauhuelementtejä sisältävä sarja jää splatterin tasolle, jos sen idea perustuu vain silvottuihin kalmoihin ja hehtolitroihin roiskuvaa verta. Hullu kirvesmieskin on vain psykiatrinen potilas, jos hänen tekojensa ympärille ei rakenneta kauhua tunnelmoinnilla ja hiljattain lisääntyvällä uhkaavuudella.
Nyt me pääsemmekin (Ketkä helvetin "me"?!) siihen oikeaan ja aitoon kauhuun käsiksi. Japanilainen horrori on parhaillaan hieman tai vähän enemmänkin....karmivaa. Junji Iton 3-osainen Uzumaki on oppikirja-esimerkki karmivasta kauhusta. Yhdessäkin tarinassa tytön serkku saa vauvan ja vauvat alkavat imeä verta ja pian äiditkin koko osastolla seuraavat perässä. Lopulta vauvat haluavat ommella itsensä takaisin kohtuun...talk about gruesome. Tärkeä piirre on myös taide. Mangan täytyy myös näyttää hieman luotaantyöntävältä ja pelottavalta. Vanhat Kazuo Umezun ja Hideshi Hinon stoorit luovat jännitystä jo hahmojensa pelottavasti piirretyillä ilmeillä. Ja sitten tulee tärkeänä myös harkittu väkivalta. Suurin osa kauhumangoista ovat silmittömän raakoja, mutta veren roiskumisellakin on oltava hyvin perusteltu idea takanaan. Jossain Umezun(?) tarinassa tyttö herää unistaan kun suuret sakset tunkeutuvat terät edellä hänen silmistään ulos. Rei Mikamoton Reiko the Zombieshop taas edustaa liioitellun raakaa ja veristä splatterimangaa, jonka sydämessä sykkii kuitenkin pikimusta huumori. Sekin luetaan kauhuksi, koska sen jotkut tarinat noudattavat perinteistä kauhuelokuvan kaavaa ja se onnistuu yllättämään, mitä useimmat Pirkka-splatterit eivät kykene tekemään.
Entäpä sitten ne esimerkit? Kuvailu ja kriteerit on tuossa ylhäällä, mutta laitan lyhyen listan kauhumangasta, mitä voi halutessaan kokeilla.
- Otsuichi & Kendi Oiwa: Goth Tokyopop
- Kazuo Umezu: The Drifting Classroom ja kaikki muutkin Umezulta
- Rei Mikamoto. Reiko The Zombieshop Dark Horse
- Junji Ito. Uzumaki.....ja kaikki muutkin sarjat miehen tuotannosta.
- Hideshi Hinolta.....kaikki
- Housui Yamazaki: Mail Dark Horse
.....Lukekaa itse lisää ja kertokaa mulle, kun löydätte laadukasta kauhua. En minäkään kaikkia tiedä...
Vampyyrit ja haamut sekä yookait luetaan kyllä mukaan moniin aidompiinkin kauhumangoihin, mutta ne eivät yksinään sellaista tee. Monessa näitä olentoja sisältävässä mangassa on toki kauhun elementtejä, mutta se todellinen ja arvostettu japanilainen kauhu on jotain muuta. Niin paljon kuin rakastankin ja arvostankin Nurarihyon no Magoa, sekään ei kaikessa loistavuudessaan ylitä todellisen kauhumangan rajaa.
Toinen virheellinen kriteeri on raakuus ja verisyys. Moni kauhuelementtejä sisältävä sarja jää splatterin tasolle, jos sen idea perustuu vain silvottuihin kalmoihin ja hehtolitroihin roiskuvaa verta. Hullu kirvesmieskin on vain psykiatrinen potilas, jos hänen tekojensa ympärille ei rakenneta kauhua tunnelmoinnilla ja hiljattain lisääntyvällä uhkaavuudella.
Nyt me pääsemmekin (Ketkä helvetin "me"?!) siihen oikeaan ja aitoon kauhuun käsiksi. Japanilainen horrori on parhaillaan hieman tai vähän enemmänkin....karmivaa. Junji Iton 3-osainen Uzumaki on oppikirja-esimerkki karmivasta kauhusta. Yhdessäkin tarinassa tytön serkku saa vauvan ja vauvat alkavat imeä verta ja pian äiditkin koko osastolla seuraavat perässä. Lopulta vauvat haluavat ommella itsensä takaisin kohtuun...talk about gruesome. Tärkeä piirre on myös taide. Mangan täytyy myös näyttää hieman luotaantyöntävältä ja pelottavalta. Vanhat Kazuo Umezun ja Hideshi Hinon stoorit luovat jännitystä jo hahmojensa pelottavasti piirretyillä ilmeillä. Ja sitten tulee tärkeänä myös harkittu väkivalta. Suurin osa kauhumangoista ovat silmittömän raakoja, mutta veren roiskumisellakin on oltava hyvin perusteltu idea takanaan. Jossain Umezun(?) tarinassa tyttö herää unistaan kun suuret sakset tunkeutuvat terät edellä hänen silmistään ulos. Rei Mikamoton Reiko the Zombieshop taas edustaa liioitellun raakaa ja veristä splatterimangaa, jonka sydämessä sykkii kuitenkin pikimusta huumori. Sekin luetaan kauhuksi, koska sen jotkut tarinat noudattavat perinteistä kauhuelokuvan kaavaa ja se onnistuu yllättämään, mitä useimmat Pirkka-splatterit eivät kykene tekemään.
Entäpä sitten ne esimerkit? Kuvailu ja kriteerit on tuossa ylhäällä, mutta laitan lyhyen listan kauhumangasta, mitä voi halutessaan kokeilla.
- Otsuichi & Kendi Oiwa: Goth Tokyopop
- Kazuo Umezu: The Drifting Classroom ja kaikki muutkin Umezulta
- Rei Mikamoto. Reiko The Zombieshop Dark Horse
- Junji Ito. Uzumaki.....ja kaikki muutkin sarjat miehen tuotannosta.
- Hideshi Hinolta.....kaikki
- Housui Yamazaki: Mail Dark Horse
.....Lukekaa itse lisää ja kertokaa mulle, kun löydätte laadukasta kauhua. En minäkään kaikkia tiedä...
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Valhalla ja vampyyreita. Toisin sanoen, "lyhyt" stoori Punaisen Jättiläisen noususta suomimangan ykköseksi...
Kuka vielä muistaa Animen sivuilla lupaavat mainokset Ragnarökistä? Se norjalaiseen mytologiaan pohjautuva seikkailu(jonka jätin muiden manhwojen ohella kylmästi väliin) aloitti Punaisen Jättiläisen saagan.
Aluksi Punis julkaisi vain kirjakauppojen hyllyille manhwaa ja Princess Aita. Ensimmäiset "kunnon" mangat seurasivatkin vasta myöhemmin, kun Battle Angel Alita(eli Gunnm), Azumanga Daioh saatiin suomeksi.
Myöhemmin seuranneet sarjat ovatkin parantuneet vuosien saatossa. Yotsuba, Karin, Black Lagoon ja Chrono Crusade onnistuivat nostamaan suomeksi käännetyn mangan mainetta ja sitä kohtaan osoitettua kiinnostusta. Toki Egmont ja Sangatsukin ovat mahtavaa tavaraa pihalle suoltaneet, mutta nimenomaan vanhemmalle otakuväestölle rakkaita sarjoja on tuonut markkinoille Punainen Jättiläinen. Sen "ansiosta"(mielessäni luen tuon "takia") suomeksi saatiin jopa BL-mangaa. Itse kun satun edustamaan kyseistä ikäryhmää, hiljattain julkistetut K-On, Planetes ja Wolf's Rain edustavat juuri sitä täydellisintä mangagenreä....seineniä. Hopeanuolen käännöstyö sai jopa Vuoden Kulttuuriteko-palkinnon.
Ykkösen maine on vaikea saavuttaa, kun suomeksi on tullut lukuisia kulttiklassikoita. Suhteessa julkaisujen määrään, Puniksen sarjavalikoima on komein. Reilun parin vuoden takainen liittyminen Tammi-konserniin mahdollisti Puniksen ja Sangatsun entistäkin saumattomamman yhteistyön.
Aluksi Punis julkaisi vain kirjakauppojen hyllyille manhwaa ja Princess Aita. Ensimmäiset "kunnon" mangat seurasivatkin vasta myöhemmin, kun Battle Angel Alita(eli Gunnm), Azumanga Daioh saatiin suomeksi.
Myöhemmin seuranneet sarjat ovatkin parantuneet vuosien saatossa. Yotsuba, Karin, Black Lagoon ja Chrono Crusade onnistuivat nostamaan suomeksi käännetyn mangan mainetta ja sitä kohtaan osoitettua kiinnostusta. Toki Egmont ja Sangatsukin ovat mahtavaa tavaraa pihalle suoltaneet, mutta nimenomaan vanhemmalle otakuväestölle rakkaita sarjoja on tuonut markkinoille Punainen Jättiläinen. Sen "ansiosta"(mielessäni luen tuon "takia") suomeksi saatiin jopa BL-mangaa. Itse kun satun edustamaan kyseistä ikäryhmää, hiljattain julkistetut K-On, Planetes ja Wolf's Rain edustavat juuri sitä täydellisintä mangagenreä....seineniä. Hopeanuolen käännöstyö sai jopa Vuoden Kulttuuriteko-palkinnon.
Ykkösen maine on vaikea saavuttaa, kun suomeksi on tullut lukuisia kulttiklassikoita. Suhteessa julkaisujen määrään, Puniksen sarjavalikoima on komein. Reilun parin vuoden takainen liittyminen Tammi-konserniin mahdollisti Puniksen ja Sangatsun entistäkin saumattomamman yhteistyön.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Kirves heilahti. Päitä putosi. Kansa pelkää...
Jo parin viimeisen vuoden ajan Tokyopopin talouslaiva on vuotanut ja sen laudat narisseet kammottavasti. Tällä viikolla kapteeni päätti lopettaa turhan äyskäröinnin ja iskeä pohjaan ammottavan reiän lopettaakseen rakkaansa kärsimykset. Tokyopopin pääjehu ilmoitti kirjeessään sulkevansa kustannustoimiston ovet toukokuun lopussa. San Fransiscon pulju lopettaa toimintansa kuin seinään ja leffoja tuottanut sivuhaara jää jatkamaan toimintaansa. 39 duunaria saa kengän kuvan ahteriinsa ja epävarmaksi jää ainakin 200 mangasarjan tulevaisuus(Mun puolesta koko Blu-alajaosto saa kyllä mennä vasaran alle.Yaoi on perseestä.) Kaipaamaan jään etupäässä Deadman Wonderlandia ja Tohru Fujisawan jo aiemmin loppuunpainettuja sarjoja. Kodanshan pomoa tuskin liikuttaa kauheasti. Kun tuleehan niitä tuloja Japanistakin. Ja aina voi myydä lisenssit jollekin muulle kustantamolle. Sikahintaan, tietenkin. Allekirjoittanut hääräileekin labrassaan ja yrittää keksiä kaikkein tehokkainta kiveksiin pureutuvaa ruttotippuriklamydiakuppaa lähetettäväksi sinetöidyssä kirjekuoressa Tokioon. Ja pikkuruiset kustantamot, kuten CMX, Go! Comi ja Seven Seas Entertainment yskivät verta ja kirjoittelevat testamenttejaan. Toinen kirvestä maistava on Broccoli Books, joka sulkee ovensa loppuvuodesta. Omistan kustantamolta vain ekan osan Solaa, joten menetys ei varsinaisesti kirvele. Sekihiko Inuin "Murder Princessia" olisi kyllä mielellään kokeillut.....
perjantai 15. huhtikuuta 2011
The first rambling....
Blogin nimestä ja kirjoitusten otsikoista huolimatta skriivailen tätä kyllä ihan suomeksi. Omaksi huvikseni. Aluksi listaan omat mangani tänne....huvin vuoksi. Päivittelen tätä välillä joko lisäten tai poistaen mangaa...Päivitetty 11.6.2011 eli Kesäloman alkamispäivänä.
Higurashi when they cry 1-8
Naoki Urasawa's Monster 1-3
Great Teacher Onizuka 1-4
20th Century Boys 1-4
Pluto 1
Gin Tama 1-22
D. Gray Man 1-20 .
Rurouni Kenshin 1-28
Bleach 1-23
Welcome to the NHK 1-8
Saiyuki 1-9
Saiyuki Reload 1-9
Death Note 1-12
Otogi Zoshi 1-2
Neon Genesis Evangelion 1-2
Ohikkoshi
Blade of the Immortal 1-6
Reborn 1-16
Junji Ito's Flesh-Colored Horror-lyhärikokoelma
Deadman wonderland 1-4
Peace Maker 1-3
Full Metal Panic 1-6
Kurosagi CorpseDelivery Service 1-5.
Mail 1-3
Bus Gamer
RoseHip Rose 1
Blue Exorcist 1
Tokko 1-3
Nura: Rise of the Yokai Clan 1-2
Goth
Ai yori aoshi Omnibus (1-3)
Reiko the zombie shop 1-2
Flame of Recca 1
Eureka Seven 1-2
Ranma 1/2 1-3.
Love Hina 1
Japaninkielisiä kirjaston poistoja:
Flame of Recca 27, 29
Denkou Sekka 1-2
Slam Dunk 1
Hot Shot 1......erikoinen manga biljardin pelaamisesta.
Suomeksi...
Gunnm 1-9
Chi's Sweet Home 1-3
Myyntiin tai vaihtoon lähtee ekana nämä:
Lament of the lamb 1
Sola 1
Ultimo 1
Chronicles of the cursed sword 1
nippu japaninkielistä mangaa....sekalaisia
Higurashi when they cry 1-8
Naoki Urasawa's Monster 1-3
Great Teacher Onizuka 1-4
20th Century Boys 1-4
Pluto 1
Gin Tama 1-22
D. Gray Man 1-20 .
Rurouni Kenshin 1-28
Bleach 1-23
Welcome to the NHK 1-8
Saiyuki 1-9
Saiyuki Reload 1-9
Death Note 1-12
Otogi Zoshi 1-2
Neon Genesis Evangelion 1-2
Ohikkoshi
Blade of the Immortal 1-6
Reborn 1-16
Junji Ito's Flesh-Colored Horror-lyhärikokoelma
Deadman wonderland 1-4
Peace Maker 1-3
Full Metal Panic 1-6
Kurosagi CorpseDelivery Service 1-5.
Mail 1-3
Bus Gamer
RoseHip Rose 1
Blue Exorcist 1
Tokko 1-3
Nura: Rise of the Yokai Clan 1-2
Goth
Ai yori aoshi Omnibus (1-3)
Reiko the zombie shop 1-2
Flame of Recca 1
Eureka Seven 1-2
Ranma 1/2 1-3.
Love Hina 1
Japaninkielisiä kirjaston poistoja:
Flame of Recca 27, 29
Denkou Sekka 1-2
Slam Dunk 1
Hot Shot 1......erikoinen manga biljardin pelaamisesta.
Suomeksi...
Gunnm 1-9
Chi's Sweet Home 1-3
Myyntiin tai vaihtoon lähtee ekana nämä:
Lament of the lamb 1
Sola 1
Ultimo 1
Chronicles of the cursed sword 1
nippu japaninkielistä mangaa....sekalaisia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)