Maoyuu Maou Yuushan arvostelu ekan jakson perusteella

"Maoyuu Maou Yuushan" eka jakso täl kertaa syynissä. Juoni on tos siis kertomus pitkästä sodasta ihmisten ja demonien välillä, jota ei saa kaikesta tappamisesta ja hirmuteoista huolimatta lopettaa. Muutoin ihmisten ruokavarat ja viljelysmaat loppuisivat tyystiin ja ihmiskunta kuolisi. Sangen omaperäisesti nimetty päähenkilömme, Sankari, tarpoo miekka tanassa aivan yhtä geneerisesti nimetyn Paholaiskuninkaan luokse verikekkerit mielessään. Saatuaan tietää asioiden laidan, hän vastentahtoisesti antaa itsensä Paholaiskunkulle, joka on siis syötävän kaunis ja muodokas neitonen, ja kuningas antaa itsensä sieluaan ja ruumistaan myöten Sankarille. Matka maailman ääriin voi alkaa...

Todella korkea tuotantolaatu, joka näkyy niin piirrosjäljessä kun animaatiossa ja musiikissakin. Seiyuu-kastissa on liuta isoja nimiä kuten Jun Fukuyama, Ami Koshimizu ja Hiroshi Kamiya. Tähän asti ainakin paremmin esitelty pääpari on miellyttävää katseltavaa ja vaihtelua ainaiseen Tollo ja Tsundere-muottiin. Hahmoista on helppo pitää ja huumoria on sopivasti ja se on mukavan viatonta tilannekomiikkaa sortumatta sarjan teemaan sopimattomiin chibi-pelleilyihin. Juoniasetelma on mielenkiintoinen ja tarinasta saisi helposti aikaan kahden courin mittaisen sarjan ja sen laatu ei pituudesta notkahtaisi piiruakaan. Ekan episoodin perusteella....... 

 

 

 

4,9/5

Uutta matskua pitkään aikaan ja vuorossa arvostelu.

Ja sitten pieni debriefing Nekomonogatari Kuron 4 jakson kattomisen jälkeen; 

Visuaalisesti yhtä kaunis kuin hämmentäväkin ja dialogi etenee välillä ihan mieletöntä tahtia. Japaninkielen taidoillani tajusin ehkä 40 % kaikesta, johtuen juuri tuosta hyvin kirjallisesta kielestä, joka taas juontaa juurensa Nisioisinin light novelleista johon tuokin sarja perustuu.

 Verta ja väkivaltaa ei määrällisesti ole paljoa, mutta ne pari kohtaa kun sitä on, niin sitä sitten roiskuu seinille ja kattoon asti ihan urakalla. Huumori perustuu japaninkielen äärimmäisen monimutkaisiin väännöksiin ja sanaleikkeihin ja viittauksiin. Nämä viittaukset vaihtelevat 70-luvun poikamangojen piirrostyyleistä tän päivän otakujen sanaston käyttöön(sarja alkaa kun Tsukihi yrittää listiä Koyomin survasemalla sorkkaraudan toinen pää tyynystä läpi ja sen perään virnistellen kutsuu itseään yandereksi). 

 Ruudussa välähtelee muutaman sekunnin välein jollain satunnaisella väritaustalla rivi kanjeja ja katakanoja, joita on aikaa lukea ehkä 2/3 sekuntia. Hanekawa Tsubasan tarinan ehti kertoa hyvin 4 jaksossa, kun pari jaksoista oli muutaman minsan tavallista pidempiä ja mitään alku- tai loppuanimaatiota ei näissä jaksoissa käytetty. Käteen ei jänyt mitään suurta tunnetta tai dystopiaa,silllä nuo 4 jaksoa oli nopeammin ohi kuin tuohon sarjaan ehti tottuakaan. Kriittisenä katsojana ja Nisioisinin aivoituksia suuresti arvostavana myönnän kuiteskin arvosanan.... *rummunpäristyksiä ja pulssien kiihtymistä.......................

 

 4,7/5