Uutta matskua pitkään aikaan ja vuorossa arvostelu.

Ja sitten pieni debriefing Nekomonogatari Kuron 4 jakson kattomisen jälkeen; 

Visuaalisesti yhtä kaunis kuin hämmentäväkin ja dialogi etenee välillä ihan mieletöntä tahtia. Japaninkielen taidoillani tajusin ehkä 40 % kaikesta, johtuen juuri tuosta hyvin kirjallisesta kielestä, joka taas juontaa juurensa Nisioisinin light novelleista johon tuokin sarja perustuu.

 Verta ja väkivaltaa ei määrällisesti ole paljoa, mutta ne pari kohtaa kun sitä on, niin sitä sitten roiskuu seinille ja kattoon asti ihan urakalla. Huumori perustuu japaninkielen äärimmäisen monimutkaisiin väännöksiin ja sanaleikkeihin ja viittauksiin. Nämä viittaukset vaihtelevat 70-luvun poikamangojen piirrostyyleistä tän päivän otakujen sanaston käyttöön(sarja alkaa kun Tsukihi yrittää listiä Koyomin survasemalla sorkkaraudan toinen pää tyynystä läpi ja sen perään virnistellen kutsuu itseään yandereksi). 

 Ruudussa välähtelee muutaman sekunnin välein jollain satunnaisella väritaustalla rivi kanjeja ja katakanoja, joita on aikaa lukea ehkä 2/3 sekuntia. Hanekawa Tsubasan tarinan ehti kertoa hyvin 4 jaksossa, kun pari jaksoista oli muutaman minsan tavallista pidempiä ja mitään alku- tai loppuanimaatiota ei näissä jaksoissa käytetty. Käteen ei jänyt mitään suurta tunnetta tai dystopiaa,silllä nuo 4 jaksoa oli nopeammin ohi kuin tuohon sarjaan ehti tottuakaan. Kriittisenä katsojana ja Nisioisinin aivoituksia suuresti arvostavana myönnän kuiteskin arvosanan.... *rummunpäristyksiä ja pulssien kiihtymistä.......................

 

 4,7/5