Miten tämän nyt tiivistäisi ingressinomaisesti tuhlaamatta liikaa superlatiiveja? Junya "ZUN" Satoon luoma danmaku-shooter pelisarja on elänyt omaa elämäänsä jo vuosikausien ajan. Toki suuri osa fanikannasta tuntee pelit, mutta silti on porukkaa, jotka tietävät originaalit pelit vain etäisesti, keskittyen enemmän mittaamattoman laajaan fandomiin. Tämä fandom onkin sitten aivan oma lukunsa monessa mielessä. On musiikkia, mangaa, animepätkiä, musiikkivideoita ja kirjoitettua fanifiktiota.
Otetaan esimerkkinä musiikki. Touhou Projectissa on n. 150 hahmoa. Jokaisella hahmolla on oma musiikkinsa heidän pelmahtaessaan kentälle tulittamaan pelaajaa pienen dialogin jälkeen. Tällä hahmolla saattaa olla kaksikin tunnuskappaletta. Jokaisella kuviteltavissa olevalla musiikkityylillä on YouTubessa hahmon kipaleesta jokin remixi. On hevistä hiphoppiin ja jazzista tranceen. On instrumentaaleja ja laulettuja. Samasta kappaleesta saattaa olla heavymetal-versio muutamaltakin eri bändiltä. Kuvittele tämä määrä ja laske se pelihahmojen määrällä ja pyöristä se ylemmäs lähimpään viiteen tuhanteen. Olet lähellä...
Touhou-manga on musiikin ohella suosituin osuus fandomista. Muutaman Zunin hyväksymän ja lehdessä ilmestyneen minisarjan lisäksi on olemassa doujinshien suuri ja syvä valtameri. On parodiaa 4koma-formaatissa, vakavia ja traagisiakin tarinoita hahmoista ja heidän menneisyydestään. Löytyy simppeliä slice of life-tarinointia ja yuria. Mitäs muutakaan voi keksiä, kun hahmoista miehiä on vain yksi ja kaksi muuta urosta ovat yksi pilvi ja kilpikonna. Touhou-aiheinen yuri käsittää myös lajityypit draamasta ja käsien pitelyistä verannalla aina aikuisille tehtyihin futanari-raiskauksiin, jossa toinen osapuoli kasvattaa itselleen vehkeet ja tekee temput toiselle. Sillä puolella onkin sitten tarjonnassa varaa. Sidontaa, futanaria(siis hermafrodiitteja, ellei joku jo tiennyt), puhdasta naistenvälistä seksiä, fetissejä ja alistusta ja pikkutuhmaa komediaakin.
Pelit itsessään ovat tuhottoman vaikeita. Mielipidettäni toki värittää muutama ragequit, jotka syntyivät peleistä helpointa osaa pelatessa helpoimmalla ja kuoltuani surkeasti loppuvastuksessa tuhlaten viimeisenkin lisäelämän. Ohjaat siis hahmoa, joka liikkuu ruudun alareunassa ylhäältä kuvattuna ja räiskii vihollisia luodeilla, jotka sitten räiskivät alati kohoavan vaikeustason säännöin takaisin. Itse kenttäpomot ja välivastukset tekevät pelin hullun vaikeaksi. Luodit tulevat päin muodostelmissa, joiden pikkuruisista aukoista pitäisi pystyä sniikkailemaan karkuun, koska tämä ei ole Crash Bandicoot ja iskuilta pelastava heimonaamio, joka antaa suojaa yhdeltä iskulta. Kertaosuma siirtää pelaajan toiseen hiippakuntaan. Nuo alla olevan kuvan punaiset tähdet ovat kuitenkin elämiä, joiden huvettua peli tarjoaa mahdollisuutta käyttää yhden noin kolmesta lisälaiffistasi. Maata ei kuollessa aloiteta alusta, mutta kun lisälaiffit on mennyt.....voi voi. Vaikeusasteen kohotessa nopeuskin kasvaa ja bullet-patternit saavat entistäkin surrealistisempia muotoja. Jotta kukaan gamer-nörtti ei pääse tuhahtelemaan ja nostelemaan rillejään koppavasti nenänvartta ylöspäin rehvastellen pelattuaan vaikeampiakin pelejä, laitan alas esimerkin normaalitaistelusta pomoa vastaan.
Itkettääkö? Pitäisi ainakin.
Pelin tarina on simppeli. Aikanaan maailmassa vaelsivat rinnakkain ihmiset niin peikkojen, yookaiden, haamujen , tengujen ja muiden olentojen kanssa. Rauha järkkyi ja Hakurei-suvun papittaret ovat siitä lähtien suojelleet taikakeinoin suljettua rajaa meidän maailmamme ja Gensokyon välillä. Gensokyon olennot ja henget aiheuttavat kuitenkin alinomaan ongelmia, joita päähahmomme Reimu Hakurei, tuo laiska ja pikkuruisen rahanahne temppelineito, saa ratkoa väkivalloin. Tästä esimerkkinäpelisarjan seitsemännen osan, Perfect Cherry Blossomin, tarina. Reimu parin kaverinsa kanssa kiroaa venähtänyttä talvea ja lähtee etsimään syyllistä, koska tietää entuudestaan muutaman tällaiseen kykenevän tyypin Gensokyon puolelta. Syyllinen on tuonpuoleisen haamuprinsessa Yuyuko Saigyouji, joka keräsi kevättä saadakseen yookai-puunsa, Saigyou Ayakashin, puhkeamaan kirsikankukkaan ja nauttiakseen myöhemmin sakura-juhlasta.
Kuten tuossa tuli mainittua, muutamaa ihmistä lukuunottamatta kaikki hahmot ovat tosiaan jonkinlaisia yookaita, demoneita tai henkiä. Tai keijuja. Tai jumalia. Zunin itse piirtämät hahmot, niin useasti ja aiheestakin haukutulla piirrostaidollaan, ovat lähestulkoon kaikki nuoria tyttöjä....ainakin ulkonäöltään. Suwako Moriya, maan ja vuorien jumala, on vähintään 2500 vuotias ja näyttää silti kuudesluokkalaiselta tytöntylleröltä. Iso osa Gensokyon värikkäästä sakista näyttää korkeintaan 20-vuotiaalta, mutta todelliseen ikään lisätään vähintään yksi nolla perään. Ja koska nimen sekä ulkonäön perusteella erottelu on tylsää, on joka hahmolla jokin kyky. Kanako on sateen ja tuulen jumala, kuujänis Reisen manipuloi hulluutta(ja sanoo epäsuorasti viitaten ajaneensa kuussa kävelleen Armstrongin hulluksi.). Vampyyri Remilia Scarlet hallitsee kohtaloa ja edellämainittu Yuyuko manipuloi ja hallitsee kuolemaa sekä kuolleita henkiä.
Oma fanitukseni on hiipinyt luokse hiljaa. Nelisen vuotta takaperin lukiokaveri tuli vastaan ja alkoi muun lätinän jälken puhumaan Touhousta. Mitään en ymmärtänyt, mutta puhe jatkui muutaman vuoden. Nykyään mp3-soittimeni sisältö on 60 prossasesti Touhou-remixien valloittama. Pelaan joskus Perfect Cherry Blossomia, mutta harvoin. Touhou-folderini, on kooltaan n. 7,7 Gt, josta yli 6 gigaa on niin kokonaisia sarjoja mangaa kuin doukkareitakin. Kolmasosan verran tuosta on yuria. Kaikenlaista. Ja yksi giga ja vähän päälleon sitten tuo yli 8000 kuvan kokoelma Touhou-kuvataidetta. Tunnen suuren osan hahmoista ainakin jotenkin ja erittäin mielelläni opin lisää.
Alla Scarlet Devil Mansionin, vampyyrikartanon, pääsisäkkö ja ihminen Sakuya Izayoi. Sakuya pysäyttää taskukellollaan ajan ja hyvin diobrandomaisesti viskelee veitsiä onnetonta piruparkaa päin kun aika seisoo paikallaan.
Touhou Projectiin voi tutustua helpoiten Wikipediassa, ja niitä doujinsheja saa parhaiten täältä ja tästä.
Touhou.fi on suomalainen keskustelufoorumi kotimaisille pelisarjan faneille. Ja go'n pelaajille tuttu KGS-nettiserveri pitää sisällään Touhou-faneille oman huoneensa, Hakurei Shrinen. Keskustelu on pitkälti englanniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti